Keisarin vanhat vaatteet

 

 

 

Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on jatkunut nykyisten säädösten ja ohjeistuksen mukaisena yli puolitoista vuotta. Nähtävästi tilanteessa on opittu elämään, mutta kyllä välillä ammattisotilasta ihmetyttää tämä ”aseeton palvelus” sotilaallisia valmiuksia parantavilla kursseilla. Tilanne vaikuttaa lähes ruotujakolaitoksen aikaiselta touhulta, jolloin sunnuntaisin harjoiteltiin sulkeisia kirkonmäellä heinäseipäät aseina. Sama toistui ennen toista sotaa suojeluskuntien paikallisissa harjoituksissa, kun aseita ja patruunoita ei oikeasti ollut. Tällä kertaa kyse on vain lakipykälien tulkinnasta. Eduskunnan puolustusvaliokunnassa tilanne tunnetaan, mutta nähtävästi lainsäätäjä on tilanteessa kynnetön. Olisikohan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen, MPK:n, pomojen jo aika yrittää vaikuttaa tilanteeseen poliitikkojen ja Puolustusministeriön kautta, eikä vain tyytyä mallioppilaana tilanteeseen?

Yllä kuvattu tilanne on osaltaan pakottanut maanpuolustuspiirit hankkimaan omia aseita, joilla voi harjoitella edes muutamia perustemppuja. Nykyinen paniikki ampuma-aselain muuttamiseksi tekee kohta tästäkin touhusta rikollista. Tietyt piirit tässä maassa näyttävät haluavan kaikki aseet auroiksi Afrikkaan, mukaan lukien sotaväen ja poliisin aseet, jotta joku muu voisi meitä sitten puolustaa. Samalla varmaan poistuisi kaikki väkivalta auvoisesta ihanneyhteiskunnasta. Eräs opettajani totesi aikoinaan, että sellaisessa tilanteessa erään itäisen vieraan kielen opiskelu olisi tärkeämpää, kuin paatti Pohjanlahden rannalla. Saa nähdä kaatuuko hallitus vaalirahoihin ja voidaan valita eduskuntaan sellaiset lainsäätäjät, jotka eivät panikoi muutaman sairaan mielen aiheuttamista tragedioista. Hyvät reserviläiset tehkää jotain, muuten teidänkin aseenne ovat parin ylinopeussakon seurauksena naulatehtaalla.

Ovatko herrat ja rouvat reserviläiset huomanneet, että valtakunnan suurimmat vuotuiset kertausharjoitukset ovat alkaneet syyskuun viimeisenä lauantaina? Punaisiin hattuihin, liiveihin ja neniin pukeutuneet vapaaehtoiset kulkevat avorivissä ympäri valtakunnan metsiä, palelevat kovat piipussa vartiossa pitkin teiden varsia, etsivät ja seuraavat kohteen jälkiä, käyttävät viestivälineitä, määrittävät tulialueiden rajoja, tulenaloitustasoja ja vaara-alueita ja lopulta käyttävät tulta kohteen kaatamiseksi. Hyvin on valtio tämänkin asian hoitanut, kun vapaaehtoiset vielä maksavat siitä riemusta, puhun hirvijahdista. Keskimäärin taitaa tulla kaikille 100 000 osallistujalle ainakin kymmenen kovaa kertausharjoituspäivää ja kukaan ei puhu lykkäyksistä ja työnantajan kiireistä mitään. Ja sotaväen tukea ei tarvita, vaikka onkin sotilaallisia valmiuksia parantava harrastus.

Miten on MPK:n kurssien laita, ei taida olla halukkaita enää kasapäin, ei ainakaan miehistöä? En ole nähnyt tilastoja osallistujien sotilasarvoista, mutta epäilykseni lienee, että miehistön osallistuminen aseettomaan palvelukseen on varsin vähäistä. Poikkeukset tietysti vahvistavat säännön. Jotkut saattavat ihan vakaumuksesta harrastaa maanpuolustusta, mutta pääosalla on todennäköisesti ihan toiset vaikuttimet. Pitäisikö MPK:n jollakin keinoin pyrkiä aktivoimaan miehistöön kuuluvia ja niitä, jotka eivät normaalisti osallistu maanpuolustustyöhön, eikä vaan tyytyä kurssista toiseen puuhastelemaan samojen kasvojen kanssa.

Viime vuonna näihin samoihin aikoihin kehotin erään MPK:nharjoituksen jälkeen maanpuolustuspiirejä itsetutkiskeluun, jotta ne eivät kalastelisi samoilla vesillä muiden toimijoiden kanssa. Nyt kehottaisin piirejä toiminnan pitkäjänteiseen suunnitteluun yhteistoiminnassa sotilasläänien aluetoimistojen kanssa. Esimerkiksi halkaisijaltaan noin 150 kilometriä olevalla alueella ei kannata järjestää viittä kohteensuojauskurssia tai puolustusvoimien käskemää harjoitusta kahden kuukauden sisällä tai koetaan inflaatio. MPK on kiitettävästi aloittanut oman kouluttajakoulutuksen. Hyvä niin, koska hyviin tuloksiin pääseminen vaatii sekä teorian että käytännön osaamista. Toivottavasti ainakin pääosa kouluttajiksi valikoituvista on sellaisia henkilöitä, joille esiintyminen on luontevaa ja heillä on oikeasti halua uhrata omaa vapaa-aikaansa opetuksen valmisteluun. Me kaikki kouluja käyneet helposti muistelemme kuka oli hyvä opettaja ja kuka oli ihan selänpäästä, kuka sai oppilaat oppimaan ja kuka ei. Sama asia varusmiesajalta, joku kersantti saattoi olla erinomainen kouluttaja kun vanhempi sotakouluja käynyt yliluutnantti ei saanut joukkoaan oppimaan. Kouluttaminen on henkilökysymys.

Toimiessani aikoinaan nuorempana kouluttajana inhosin suunnattomasti kaikenlaisten oppitunti- ja harjoitussuunnitelmien kirjoittamista. Koulutuskortti pääkohtineen ja aikalaskelmineen vielä menetteli, mutta kaikki sen ylittävä oli vaikeaa. Vasta paljon myöhemmin tajusin homman jujun, asioita kirjoitellessa tulee pakosta miettineeksi välillä jopa asiaakin. Pääpaino on oltava kohdassa miten opetan. Opetus alkaa päämäärän ja tavoitteiden asettamisesta ja päättyy palautteen saamisen jälkeen suunnitelmaan tehtävien muutosten tekemiseen. Omasta kokemuksestani ja myös reserviläisten touhuja seuranneena vahvasti epäilen, että tämä kirjallinen puoli taitaa reservin kouluttajilta jäädä vajavaiseksi. Harjoitusten johtajat ovat tässä suhteessa avainasemassa, vaatikaa ja tarkastakaa ja laittakaa tarvittaessa uusiksi. Maanpuolustuspiirien koulutus- ja tukiyksiköt, KOTU:t, ovat erinomainen keino osaamisen kokoamiseksi ja jakamiseksi. Minulle on epäselvää, kuinka paljon on vuorovaikutusta eri osaajien välillä, vaihtaako tieto omistajaa, vai jääkö se vain osaajien omaisuudeksi. Onko KOTU:n toimintaan sitoutuneilla omia koulutuspäiviä tai -tilaisuuksia? Aikoinaan tein kouluttajan työtä vuosikausia joka päivä. Osaan arvostaa kouluttajaa ja ymmärrän, että jokainen tekee asioita joskus ensimmäistä kertaa, mutta tätä taustaa vasten uskallan epäillä KOTU:jen koulutusosaamisen tasoa. Jääkö osaaminen kokonaisuutena puuhastelun asteelle, mikä on sitoutuneiden henkilöiden todellinen ammattitaito? Päteekö niihin kuvainnollisesti vai jopa konkreettisesti vanhan kersantin menetelmä; ”kun tieto vähenee, niin ääni kovenee”. Otsikkoon palatakseni välillä tuntuu, että niin puolustusvoimissa kuin MPK:ssa ollaan hankkimassa keisarille uusia vaatteita. Toisaalta mikään ei kehity, jos ei joku kyseenalaista ja herätä ajatuksia, mutta kaikki aikaisemmin mietitty ei myöskään ole ihan perusteetonta. Perusasioihin keskittymällä saadaan paljon osaamista aikaan ja kaikista ei tarvitse kouluttaa erikoisjoukkosotilaita. Afganistanissa vain kevyillä aseilla varustautunut hajanaisesti toimiva sissijoukko pitää pilkkanaan maapallon teknistyneintä asevoimaa,jolla ei ole henkistä tappionsietokykyä. Esimerkkitapauksessa vanha temppu näyttää olevan parempi kuin säkillinen uusia. Lopuksi vielä pieni nyanssi reserviläisten suhtautumisesta heille käskettyihin asioihin. Jos MPK:n harjoituskutsuissa ja ilmoittautumislomakkeissa yms. kerrotaan, että harjoituksesta ei saa poistua ilman harjoituksen johtajan lupaa ja se kerrotaan vielä paikalle tultaessa, niin minun rajoittuneeseen järkeeni ei mahdu, että kaiken tämän jälkeen vielä pitää näin menetellä. Onneksi harjoituksen johtajalla oli kanttia lähettää kyseinen kurssilainen heti kotiin.

 

Haapajärven Varikon päällikkö

Everstiluutnantti Jukka Nikkari

 

 

SISÄLLYSLUETTELO

Keisarin vanhat vaatteet 2

Suojeluskuntapatsas Kokkolaan 2

Talvisota requiem esitetään Tampereella ja Vaasassa 2

Puolustusvoimien ylipäällikön tehtävä sopii presidentille 3

Jääkäriprikaatin Killan kesäpäiviä vietettiin Oulussa 3

Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta;

för Finlandsfrihet och Estlands ära soomepoisid” (suomenpojat) 1941–44 4

Haapajärven reserviläiset talkoissa 5

Keski-Pohjanmaan Sotilaspoikien perinnekilta vietti kesäpäivää Ullavalla 5

Pohjalaista kiltaväkeä Karlskronassa 6

Österbottningar på gillesdagar i Karlskrona 6

Kirja uutuuksia 7

Perhon sotaveteraanileiri Humalajoella 8

Perskeles! Täältä tullaan silloon ku itte tahrotahan! 8

Merivoimien ilmapuolustukseen tutustumassa 9

Märkesåret 2009 –en historielektion för svenskarna 10

Esikuntapäällikkö everstiluutnantti Tomi Nurminen on nukkunut pois 12

Tapio Luukkainen Pohjanmaan esikuntapäälliköksi 12

Keräys sotiemme veteraanien hyväksi on menestynyt jälleen hienosti 13

Myrskyn pelossa Venäjällä 14

Kalottitapaaminen Ruotsin Bodenissa 16

Äänisen aalloilla 17

Kuvasatoa Vaasasta 18

Reserviläisjärjestöt ja MPK mukana Farmari-näyttelyssä Kokkolassa 19

Huomionosoituksia 19

Yksikön toimintaa testattiin Lohtajalla 20

Kurs för blivande utbildare 21

K-P:n maakuntakomppanian harjoituksessa 21

Palvelusaseammuntoja Haapajärvellä 21

Asevelvollisuus ja yhteiskunta 22

Reseviläiseten kuntoa selvitettiin laajassa tutkimuksessa 22

Kasa-ammuntaa pienoiskiväärillä 22

Vaasan marssi 23

Toinen vuoro Isänmaalle 23

Haanetulokset 2009 23

Veteraanikävely Vaasan torilla 24

Autojoukkojen killan ammunta 24

Onnistunut Vänrikkipäivä vaasalaisittain Kivijärven ampumaradan maastossa 25

Vuori 2009 Haapajärvellä 26

MPK 28