Kysymyksiä vaan ei vastauksia

 

Paljon on Kymijoessa vettä virrannut siitä, kun edellisen kerran tähän lehteen kirjoittelin. Puolustusvoimat ovat jälleen kerran historiallisen muutoksen edessä niin organisaation kuin toiminansakin osalta. Tällaisia muutoksia on oikeastaan ollut vain muutamia vuodesta 1918 lukien, kun puolustusvoimat perustettiin, vaikka muuten muutos on ollut viimeisen 20 vuotta lähes jatkuvaa.

 

Puolustusvoimien tehtävät ja kokoonpano ovat eläneet vuosikymmenten saatossa uhkien ja taloudellisten resurssien mukaan, mutta aina ykköstehtävä on ollut kotimaan puolustaminen. Näinhän se on nytkin. Tavat, keinot, menetelmät ja taktiikat ovat vaihdelleet sotataidon ja välineistön kehittymisen mukaan. Vuosisatoja tai oikeastaan vuosituhansien ajan ihmiset pyrkivät nitistämään toisensa vain maanpinnan tasolla, keskiajalla otettiin käyttöön epäsuora tuli ja 1900-luvun alussa siirryttiin seuraavaan ulottuvuuteen eli ilmaan. Toinen maailmansota ja sen jälkeiset konfliktit 2000-luvun alkuun saakka ovat olleet oikeastaan taistelua ilmatilan herruudesta ja sitä kautta taistelutilan hallinnasta. Nyt toiminnan painopisto on siirtynyt tai on ainakin yhä kiihtyvällä nopeudella siirtymässä sähkömagneettisen spektrin hallintaan. Voitaneen varmaan puhua kyberavaruuden hallinnasta. Taikuri oli jopa itse hämmästynyt sanavalinnastaan, maanläheinen pioneeri kun on.

 

Mitäs se meihin sitten vaikuttaa, nörtit ovat nörttejä ja tosimiehet ratkovat edelleen avio- ja muita ristiriitoja sillä isommalla puukolla. Meille jo sotatouhujen ehtoopuolelle kallistuville sissisodankäynnin ja alueellisen taistelun kyllästämille faittereille homma haiskahtaa pahanlaisesti, mutta tosi on, että julkisuudessa puolustusvoimien ylimmän johdon esittämät perustelut tarpeesta pienentää niin rauhan kuin sodan ajan kokoonpanoja perustuvat oikeisiin rätinkeihin aseelliseen kriisiin soveltuvien käyttökelpoisten miesten vähentymisestä ja sotakalujen kallistumisesta. Ei sen puoleen, sotakalut ovat koko tunnetun historia olleet aina liian kalliita, mutta niihin ovat rahat riittäneet vähän samalla mallilla kuin juopolla viinaan. Nyt on vähän toisin, kun vaivalla kerättävät verorahat menevät kasvavan ikääntyvän väestön hyvinvointiin. Itse kukin voi miettiä, mihin haluaisi noin 30 - 50 % bruttotuloistaan käytettävän. Inhorealistisesti ajateltuna kaikenmaailman taivaanrannanmaalareiden ja evoluutioteoreetikkojen ajatukset väestöpyramidin hallinnasta vaikuttavat yksinkertaisuudessaan ihan järkeviltä. Älkää tappako niitä susia salaa.

 

Ikäluokkien pienentymisen takia puolustusvoimien suurille ikäluokille rakennetussa ja jo 1990-luvulla supistetussa varuskuntarakenteessa on taas noin 4000 ylimääräistä vuodepaikkaa, mikä on hotellibisneksen näkökulmasta hukkakapasiteettia. Käyttöastetta on parannettava ja metsäteollisuus on osoittanut toimivan keinon, lakkauttamisen. Hukkakapasiteetti on yhteensä noin kaksi valmiusyhtymää tai muutama pienempi kouluttava varuskunta. Maata ei todellisuudessa puolusteta varuskunnista, jotka ovat oikeasti vain rauhan ajan koulutuskeskuksia, vaikkakin alueellisesti tärkeitä työllistäjiä. Yhteiskunnan puolustaminen tehdään aivan jossain muualla.

 

Johtoportaiden vähentäminen rauhanajan kokoonpanosta lienee perusteltua. Välillä kuitenkin tuntuu, että sotaväen touhut ovat vain nimillä kikkailua. Ensin lakkautettiin divisioonat ja perustettiin sotilasläänit. Sitten lakkautettiin sotilaspiirit ja perustettiin uudelleen divisioonat, joskin maanpuolustusalueen nimellä. Muutaman vuoden jälkeen ne taas lakkautettiin ja perustettiin piirien tehtäviä hoitamaan aluetoimistot. Nyt ollaan lakkauttamassa sotilasläänit ja perustamassa aluetoimistoista piirit uudelleen joskin varmaan jollakin toisella nimellä, kun piiri on niin vanhahtava. Olisikohan Military District HQ in English mitään? Mielenkiinnolla odottelen tammikuuta, jolloin uusi organisaatiorakenne pitäisi julkaista.

 

Poikkeusolojen johtamisen suhteen olen varsin skeptinen, vaikka amerikkalaiset pystyisivätkin johtamaan yksittäistä A-maassa toimivaa tiedusteluryhmää suoraan Pentagonista. Pystyvätkö puolustushaaraesikunnat ja etenkin Maavoimien Esikunta oikeasti johtamaan sotatoimia ja taisteluita, vai onko poikkeusolojen johtamista varten perustettava lisäksi tarpeellinen määrä tilapäisiä operatiivisia johtoportaita? Jos näin aiotaan menetellä, niin onkohan randomilla muodostettava poikkeusolojen johtoporras parempi kuin jo normaalioloissa toimiva alueellinen johtoporras. Mene ja tiedä.

 

En hetkeäkään jaksa uskoa tietoteknisten johtamishärpäköiden toimimiseen poikkeusoloissa, kun ne eivät toimi normaalioloissa tai ainakaan kotona. Entäs sitten taistelevat sotajoukot? Puolustusvoimain komentaja on jo virallisesti sanonut teknoarmeijalle ”ei”, mutta keihäänkärki on siitäkin oltava. Asevelvollisuuteen perustuva järjestelmä on halpa, vallankin jos pääosalle ei hankita muuta kuin malli Cajander, joka on jo maassa. Ammattimiehille taas pitäisi olla ammattimiesten vehkeet, jotka tunnetusti maksavat. Syyskuussa näyttävästi julkaistu tutkimus Venäjän panostamisesta sotatekniikkaan ja etenkin sen perinteiseen teknologiaan vaatii myös muilta mailta perinteiseen teknologiaan panostamista. Kybervekottimet eivät vaan toimi rautaa vastaan. Tuleen on tunnetusti vastattava jauhesammuttimilla.

 

Entäs kuinka hoidetaan kotirintaman puolustus laajenevan taistelutilan viitekehyksessä? Se mitä ennen sanottiin paikallispuolustuksesi. Nopeasti liikkuvat hampaisiin saakka aseistetut erikoisjääkäritkö singahtelevat paikasta toiseen ottoajoneuvoillaan ja eliminoivat huippuunsa viritettyjä erikoisjoukkosoluja. Vai pitäisikö sittenkin säilyttää kyky muunkinlaiseen toimintaan. Meidän rauhanturvajoukkojemme suurin uhka ovat nykyään IED:t, joita ennen sanottiin tilapäismiinoiksi. Niiden käyttöä meille aikoinaan opetettiin, oli kyllä oikeita kylki- ja muitakin miinoja. Suunniteltiin oikein miinaylläköitä, joissa lähtölaukauksen antoi tierumpuun asennettu isänmaallinen panos, jonka vaikutus oli suunnilleen lentävä taisteluvaunu. Toisen terroristi lienee edelleen toisen vapaustaistelija.

 

Suomea ei uhkaa kukaan eikä mikään, näinhän meille kerrotaan. Miksi sitten ylläpitää puolustusvoimia lainkaan, vai onko uhka sittenkin olemassa, kerran siihen varaudutaan? Voisiko Suomi toimia Ruotsin tapaan ja ulkoistaa puolustuksen esimerkiksi Venäjälle, vai voisiko Suomessa olla vain pieni suuri erikoispoliisi, kansan mekaanisen käsittelyn joukot, jolla olisi toimivaltaa niin sisäisten kuin ulkoistenkin uhkien torjunnassa. Entäs sitten kansalaisilla olevat noin 1,5 miljoonaa (1 500 000) tuliasetta. Ne ovat todellinen uhka ainakin hirville, jäniksille, pienpedoille ja mahdolliselle maahan tunkeutujalle, joka ei pääsekään strategisen iskun jälkeen pois, vaan sitoutuu laajoihin sotatoimiin hallitsematonta sissiarmeijaa vastaan. Sehän se on se todellinen uhka. Eräällä etelä-pohjalaisella paikkakunnalla oli kylmän sodan vuosina asenne, että jokaisessa huushollissa pitää olla ainakin yksi luvaton ase, jotta vielä jää kättäpirempää, kun luvalliset on kerätty pois. Nyt näyttää siltä, että monilla paikkakunnilla niitä kerätäänkin mitä ihmeellisimmillä perusteilla. Kokeilkaapa vaikka laittaa naamakirjaan vihjaileva epäily jostakin henkilöstä, jotta se käyttäytyy oudosti, esittelee vehkeitään, on kiukkuinen esivallalle, saattaa se juoda viinaakin ja sen akkakin on kuin riihen seinästä repäisty piru, niin hupsista vain ja järjestelmä hoitaa aseet pois oli siihen sitten perusteita tai ei. Niin sitä vaan lähestytään jo edesmennyttä ihanneyhteiskuntaa, jossa kaikilla oli hyvä olla.

 

Miksi alussa oli Kymijoki, miettikääpä sitä?

 

Lopuksi parhaat onnittelut itsenäisyyspäivänä ylennetyille, kunniamerkillä palkituille, linnanjuhliin kutsutuille sekä kaikille muillekin maanpuolustajille ja maanpuolustushenkisille.

 

 

 

 

Everstiluutnantti Jukka Nikkari